Hinksa on ollut tapaturmansa jälkeen nyt reilut pari viikkoa aksatauolla ja vielä ensi viikkoon asti taukoillaan. Muuten ollaan liikuttu normaalisti jo, eikä mitään oireita ole ollut näkyvissä sen kuvauspäivän jälkeen. Mikäli oireita ei tulekaan, ensi viikolla otetaan yksi treeni ja loppuviikosta startataan Jyväskylässä vuoden ekat kisastartit, jeee!
Huumankin kanssa tekisi jo hirveästi mieli kisakentille, mutta kun ei ole valmis, niin ei ole valmis :( Sen verran meinasin uskaltaa, että epäviralliset möllikisat käydään parin viikon päästä, siellä kun ei tarvitse niitä keppejä ja keinua tehdä, jotka ovat pahiten kesken. Puomikin on vielä huono eikä A-estekään ole hyvä, mutta haluan nähdä, miten radan tekeminen häiriössä muuten sujuu. Ja kun katselee netistä löytyviä kisavideoita, niin eipä ne muutkaan niitä koiriaan ihan vimpanpäälle rakentele ennen ekaa kisaa.. Ehkä minäkin sallin itselleni pientä epätäydellisyyttä, ehtii niitä sitten fiksailla myöhemminkin.
torstai, 15. maaliskuuta 2012
tiistai, 6. maaliskuuta 2012
Kun tassussa on autsis ja peba vuotaa, se on kelpielle tauon paikka
Viikko sitten maanantainta kävin vetämässä molemmille koirille fiilistreenit hallilla. Räkä poskella ja hurjalla vauhdilla oli päivän teema. Jäähdyttelylenkillä hetken katsoin, että Hinku näyttää siltä, kuin olisi epäpuhdas edestä. Luulin kuitenkin kuvitelleeni koko jutun, kun näytti heti perään jo ihan hyvältä.
Tiistaina mentiin normaalisti treeneihin. Hinku oli leikkiessään vähän vähemmän röyhkeä kuin normaalisti, mutta ajattelin sen johtuvan alkavasta juoksusta. Pientä turpoamista kun oli jo havaittavissa, jos oikein tarkasti katsoi. Kotona sitten treenien jälkeen Hinku levosta noustessaan ontui ihan selvästi. Hetken liikuttuaan oli parempi, mutta aina levosta klenkkasi selvästi oikeaa etusta. Tunnustelin jalan läpi, ja Hinku tuntui aristavan ulointa varvasta.
Saatiin lääkäriaika jo keskiviikolle. Röntgenissä ei löytynyt mitään, joten diagnoosi pehmytkudosvamma sen enempää tarkentamatta. Viikko lepoa ja sitten vähitellen takaisin elämään. Onneksi se tuuppasi tuon juoksun nyt tuohon samaan settiin, menee kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Mutta on se kuulkaas ollut kelpielle kova paikka, kun toisen koiran kanssa lähdetään treenaamaan ja toinen joutuu jäämään kotiin lepäämään. Hinku on ollut täysin vakuuttunut, että hänet on hyljätty, häntä ei rakasteta eikä hänestä huolehdita. Ranteet auki vaan sitten, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Huomenna on kuitenkin suuri päivä, täyslepo on lusittu ja aloitetaan hihnalenkkeily. Josko tulisi nyt kerralla kuntoon, eikä jäisi vaivaamaan.
Huuma pääsi tänään sitten ihan laatuaikatreenaamaan. Ollaan työstetty sille kontakteja nopeammaksi, yritetty saada hiippaamista pois. Tänään näytti taas erinomaisen hyvältä. Vähän se menee sellaista vuoristorataa, välillä tekee hurjan hyviä kontaktitreenejä, välillä vähän vähemmän hyviä. Huonoja ei onneksi ole ollut nyt ollenkaan :) Hyppyjä tehtiin tänään jo osa 60-senttisinä. Se on kyllä siitä jännä, että on tosi tarkka rimojen kanssa, niitä ei tule alas. Ja keinun päähänjuoksu oli tänään ensimmäistä kertaa oikeasti hyvä! Minä olen aika hartaudella noita esteitä sille rakennellut, saa nähdä millaiseksi tulevat. Vielä ei ole kuitenkaan valmista, mutta josko vielä ennen kesää?
Tiistaina mentiin normaalisti treeneihin. Hinku oli leikkiessään vähän vähemmän röyhkeä kuin normaalisti, mutta ajattelin sen johtuvan alkavasta juoksusta. Pientä turpoamista kun oli jo havaittavissa, jos oikein tarkasti katsoi. Kotona sitten treenien jälkeen Hinku levosta noustessaan ontui ihan selvästi. Hetken liikuttuaan oli parempi, mutta aina levosta klenkkasi selvästi oikeaa etusta. Tunnustelin jalan läpi, ja Hinku tuntui aristavan ulointa varvasta.
Saatiin lääkäriaika jo keskiviikolle. Röntgenissä ei löytynyt mitään, joten diagnoosi pehmytkudosvamma sen enempää tarkentamatta. Viikko lepoa ja sitten vähitellen takaisin elämään. Onneksi se tuuppasi tuon juoksun nyt tuohon samaan settiin, menee kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Mutta on se kuulkaas ollut kelpielle kova paikka, kun toisen koiran kanssa lähdetään treenaamaan ja toinen joutuu jäämään kotiin lepäämään. Hinku on ollut täysin vakuuttunut, että hänet on hyljätty, häntä ei rakasteta eikä hänestä huolehdita. Ranteet auki vaan sitten, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Huomenna on kuitenkin suuri päivä, täyslepo on lusittu ja aloitetaan hihnalenkkeily. Josko tulisi nyt kerralla kuntoon, eikä jäisi vaivaamaan.
Huuma pääsi tänään sitten ihan laatuaikatreenaamaan. Ollaan työstetty sille kontakteja nopeammaksi, yritetty saada hiippaamista pois. Tänään näytti taas erinomaisen hyvältä. Vähän se menee sellaista vuoristorataa, välillä tekee hurjan hyviä kontaktitreenejä, välillä vähän vähemmän hyviä. Huonoja ei onneksi ole ollut nyt ollenkaan :) Hyppyjä tehtiin tänään jo osa 60-senttisinä. Se on kyllä siitä jännä, että on tosi tarkka rimojen kanssa, niitä ei tule alas. Ja keinun päähänjuoksu oli tänään ensimmäistä kertaa oikeasti hyvä! Minä olen aika hartaudella noita esteitä sille rakennellut, saa nähdä millaiseksi tulevat. Vielä ei ole kuitenkaan valmista, mutta josko vielä ennen kesää?
tiistai, 21. helmikuuta 2012
Onk meirän juaksui näkyny?
Jos on, käskekääs käydä meilläkin, Hinku odottelee jo.. Huomenna on Lappeenrantaan viimeinen ilmopäivä, jos ei ala siihen mennessä turvota, ilmoitan sen sinne. Eiköhän se sitten heti aloita.
Viikonloppuna osallistuttiin Humpan kanssa Elisa Hietalon koulutukseen kotihallissa. Treeni oli siitä kiva meidän kannalta, että siinä ei ollut kontakteja ja keppejä lainkaan, kun ei me niitä oltaisi radalla vielä voitukaan tehdä. Huuma oli eripätevä. Olen hirvittävän vähän treenannut sen kanssa ohjauksia, mutta ne se näkyy kaikkein parhaiten osaavan. Sitten taas ne kontaktit, joita on tahkottu edestä ja takaa, tsiljoonia tunteja ja oikein ajatuksella, ne sitten koko ajan prakaavat johonkin suuntaan. Joko ei toimi ylösmeno, tai alastulo, tai kumpikaan. Täältä voi käydä katsomassa viikonlopun ratatreeniä. Tuo oli meidän ensimmäinen täysmittainen ratamme, aiemmin ollaan aina tehty enemmän tai vähemmän lyhyttä pätkää. Huuma näyttää jotenkin tosi hitaalta tuossa, mutta johtunee hyvistä käännöksistä, kun tuossa ei sellaista Humpan suosikkia, eli irtoamissuoraa ole ;) Loppua kohti alkaa myös hiukan väsy painaa.
Tänään käytiin sitten omissa treeneissä askartelemassa niitä kontakteja. Voin kertoa jo tässä vaiheessa, että kyllä on pelkkää unelmaa päästä starttaamaan kevään aikana. Joudun vielä kerran (ja todellakin toivon, että viimeisen!) kerran hajottamaan koko homman palasiksi. Myh.
Hinksan kanssa tehtiin rataa, oli semmoinen noin kolmosluokan tasoinen. Hinku kulki aika päheesti, vedettiin nollalla läpi. On se kone.
Viikonloppuna osallistuttiin Humpan kanssa Elisa Hietalon koulutukseen kotihallissa. Treeni oli siitä kiva meidän kannalta, että siinä ei ollut kontakteja ja keppejä lainkaan, kun ei me niitä oltaisi radalla vielä voitukaan tehdä. Huuma oli eripätevä. Olen hirvittävän vähän treenannut sen kanssa ohjauksia, mutta ne se näkyy kaikkein parhaiten osaavan. Sitten taas ne kontaktit, joita on tahkottu edestä ja takaa, tsiljoonia tunteja ja oikein ajatuksella, ne sitten koko ajan prakaavat johonkin suuntaan. Joko ei toimi ylösmeno, tai alastulo, tai kumpikaan. Täältä voi käydä katsomassa viikonlopun ratatreeniä. Tuo oli meidän ensimmäinen täysmittainen ratamme, aiemmin ollaan aina tehty enemmän tai vähemmän lyhyttä pätkää. Huuma näyttää jotenkin tosi hitaalta tuossa, mutta johtunee hyvistä käännöksistä, kun tuossa ei sellaista Humpan suosikkia, eli irtoamissuoraa ole ;) Loppua kohti alkaa myös hiukan väsy painaa.
Tänään käytiin sitten omissa treeneissä askartelemassa niitä kontakteja. Voin kertoa jo tässä vaiheessa, että kyllä on pelkkää unelmaa päästä starttaamaan kevään aikana. Joudun vielä kerran (ja todellakin toivon, että viimeisen!) kerran hajottamaan koko homman palasiksi. Myh.
Hinksan kanssa tehtiin rataa, oli semmoinen noin kolmosluokan tasoinen. Hinku kulki aika päheesti, vedettiin nollalla läpi. On se kone.
torstai, 16. helmikuuta 2012
"Ei näitä tarvitse tutkia, kun ei näissä ole mitään vikaa"
Jokainen, joka on yhtään enemmän kuin vähemmän ollut tekemisissä koirien kasvatuksen tai jalostuksen kanssa, on varmasti kuullut otsikon sanat. "Ei näiden silmiä tarvitse tutkia, kun ei näissä ole ollut mitään vikaa" tai "ei tässä rodussa ole ollut selkävikoja, miksi siis turhaan kuvata".
Kasvatus ja jalostus tulee tässä erottaa toisistaan: kasvatus tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin pennutus, eli pentuja teetetään suuremmin ajattelematta tai välittämättä. Jalostuksella taas tarkoitetaan kasvatusta, jossa jalostusvalinnoilla pyritään vaikuttamaan niin, että rotu tai linja kehittyy johonkin suuntaan. Jalostus ei siis itsessään ole aina positiivinen ilmiö, joskaan ei ole sekään, että jalostusta ei tehdä.
Faktaa on se, että koirarodut ovat ylijalostettuja, kaikki enemmän tai vähemmän perinnöllisiä sairauksia kantavia ja osa suorastaan jopa sairaalloisia. Typerä näyttelyharrastus on tehnyt koirista mitä kummallisemman näköisiä otuksia, joita ihmiset sitten pitävät söpöinä, vaikka niillä on sairaalloisen ulkonevat silmät, tai ihanasti tuhisevina, vaikka todellisuudessa niillä on hengitysvaikeuksia. Kauniina saatetaan pitää myös yksilöitä, joilla on luisu selkä ja hirvittävän liioitellut takakulmaukset, niin liioitellut ettei koira pysty liikkumaan enää normaalisti. Joillakin roduilla rotumääritelmän mukaisen rakenteen omaava yksilö on niin raskas, ettei se pysty enää kunnolla liikkumaan ja olemattomien kulmausten takia laukkaaminen on lähes mahdotonta. Minun mielestäni eläimet on tehty liikkumaan, ja on suurta julmuutta kehittää jalostusvalinnolla yksilöitä, jotka eivät siihen normaalilla tavalla pysty.
Usein pennutetaan sellaisiakin yksilöitä, joilla ei ole mitään annettavaa rodulle, ihan vaan koska tämä meidän sessu on just niin kauhean kiva. Oman koiran ominaisuuksia liioitellaan, "kyllä tämä koira pystyisi tekemään sitä ja tätä, mutta kun omistajaa ei huvita kilpailla". Terveystuloksia ei teetetä aina siltikään, vaikka rodussa tai linjassa olisi löytynyt jotakin terveydellistä ongelmaa. Kun ei tutkita, voidaan ajatella että koira on terve, vai miten se meni? Kun asioista ei oteta selvää, voidaan ajatella, että terveitähän näiden täytyy olla? Kaikkein pahimmassa tapauksessa terveysongelmia peitellään ja asioita jätetään kertomatta, tai oireille keksitään mitä eriskummallisempia selityksiä.
Jalostusta ei ole myöskään se, että samaa urosta käytetään lähisukulaisille, tai samaa urosta useamman kerran samalle nartulle. Pahimmassa tapauksessa näin tehdään lyhyellä aikavälillä, jopa ennen kuin edellisen pentueen terveystulokset ovat saatavilla. Tässä on kyse määrän lisäämisestä, ei vastuullisesta jalostamisesta. Älytöntä on myös käyttää urosta useita kertoja jo nuorella iällä, sillä jälkeläisten terveysnäyttöjen saaminen ei tarkoita pelkästään lonkkakuvien ottamista vuoden iässä. Monet sairaudet ilmenevät vasta myöhemmällä iällä, joten urosten käyttämisessä kannattaisi pyrkiä maltillisuuteen ja käyttää nuorta urosta harkiten.
Kelpietä on pidetty perusterveenä rotuna, jolla on peruskoiran rakenne ja turkki. Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän. Mitä enemmän kelpie rotuna lisääntyy ja mitä enemmän terveystutkimukset yleistyvät, sitä enemmän löytyy myös kaikenlaista pikku- ja vähän isompaakin vikaa. Valitettavan usein rodusta riippumatta kuitenkin törmää asenteeseen, jossa oman koiran tai kasvatin vikoja tai puutteita ei haluta tunnustaa. Joskus jopa on jossakin rodussa käynyt niin, että vaikka kasvatilta löytyy selvä rakenteellinen vika, ei kasvattaja halua tutkituttaa muita kasvattejaan saman vian osalta, kun "ei näissä nyt mitään vikaa ole, se on töissä mennyt rikki se yksi yksilö". Ns. jalostusta sitten jatketaan, täysin välittämättä mahdollisista jopa invalidisoivista vioista, jotka mahdollisesti ovat perinnöllisiä. Melko surullista, eikö?
Aihetta sivuten on ollut blogikirjoituksia mm. treenikaveri Sirkun blogissa, jossa on paljon juttua cavalierien surullisesta sairaustilanteesta sekä mm. eräässä pyrriblogissa, jonne eksyin kaverin sivujen kautta. Varsinainen syy, miksi aihe on nyt mielessä, on kuitenkin omakohtainen. Olen nimittäin tällä viikolla saanut kunnian laittaa postiin 37 kelpien selkälausuntopyynnön. Mukana on tuttujen ihmisten koiria eri linjoista, joistakin jopa neljästä eri sukupolvesta. Vaikka kelpieillä ei selkävaivoja yleisesti ottaen pidetä suurena ongelmana, on niitä kuitenkin viime vuosina löytynyt useasta eri linjasta, ja mahdollista on, että vähemmän oireilevia selkämuutoksia saattaisi tutkimalla löytyä enemmänkin. Valitettavasti on kuitenkin tullut todettua, että osa eläinlääkäreistä ei osaa tulkita röntgenkuvia (varsinkaan selkäkuvia) kunnolla ja näin saattaa joskus isompiakin selkämuutoksia jäädä diagnosoimatta, vaikka koiran selkä olisikin kuvattu. Tästä syystä nippu kuvia on siis laitettu alan asiantuntijalle syyniin. Rintaani röyhistäen voin sanoa, että tämä porukka on noussut "ei minun koirassani mitään vikaa ole"-asennetta vastaan, ja haluaa edesauttaa rodun jalostamista entistäkin terveempään suuntaan.
Lopuksi haluan vielä todeta, että minun koirissanihan ei ole mitään vikaa, ne ovat täydellisen terveitä ja kauniita. Syy siihen, että Hinku on saanut näytelmistä vain EH:n, johtuu tietenkin siitä, että näyttelypäivinä tuuli lännestä ja Hinkun auringossa kauniisti kimmeltävä karva ei päässyt oikeuksiinsa. Hinku olisi myös vähintään viitoisvalio, jos omistajansa olisi yhtään aktiivisempi. Huumakin olisi ihan just kohta TVA, mutta kun omistaja on tosiaan ollut hieman laiska treenaamaan tokoa. ;)
Kasvatus ja jalostus tulee tässä erottaa toisistaan: kasvatus tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin pennutus, eli pentuja teetetään suuremmin ajattelematta tai välittämättä. Jalostuksella taas tarkoitetaan kasvatusta, jossa jalostusvalinnoilla pyritään vaikuttamaan niin, että rotu tai linja kehittyy johonkin suuntaan. Jalostus ei siis itsessään ole aina positiivinen ilmiö, joskaan ei ole sekään, että jalostusta ei tehdä.
Faktaa on se, että koirarodut ovat ylijalostettuja, kaikki enemmän tai vähemmän perinnöllisiä sairauksia kantavia ja osa suorastaan jopa sairaalloisia. Typerä näyttelyharrastus on tehnyt koirista mitä kummallisemman näköisiä otuksia, joita ihmiset sitten pitävät söpöinä, vaikka niillä on sairaalloisen ulkonevat silmät, tai ihanasti tuhisevina, vaikka todellisuudessa niillä on hengitysvaikeuksia. Kauniina saatetaan pitää myös yksilöitä, joilla on luisu selkä ja hirvittävän liioitellut takakulmaukset, niin liioitellut ettei koira pysty liikkumaan enää normaalisti. Joillakin roduilla rotumääritelmän mukaisen rakenteen omaava yksilö on niin raskas, ettei se pysty enää kunnolla liikkumaan ja olemattomien kulmausten takia laukkaaminen on lähes mahdotonta. Minun mielestäni eläimet on tehty liikkumaan, ja on suurta julmuutta kehittää jalostusvalinnolla yksilöitä, jotka eivät siihen normaalilla tavalla pysty.
Usein pennutetaan sellaisiakin yksilöitä, joilla ei ole mitään annettavaa rodulle, ihan vaan koska tämä meidän sessu on just niin kauhean kiva. Oman koiran ominaisuuksia liioitellaan, "kyllä tämä koira pystyisi tekemään sitä ja tätä, mutta kun omistajaa ei huvita kilpailla". Terveystuloksia ei teetetä aina siltikään, vaikka rodussa tai linjassa olisi löytynyt jotakin terveydellistä ongelmaa. Kun ei tutkita, voidaan ajatella että koira on terve, vai miten se meni? Kun asioista ei oteta selvää, voidaan ajatella, että terveitähän näiden täytyy olla? Kaikkein pahimmassa tapauksessa terveysongelmia peitellään ja asioita jätetään kertomatta, tai oireille keksitään mitä eriskummallisempia selityksiä.
Jalostusta ei ole myöskään se, että samaa urosta käytetään lähisukulaisille, tai samaa urosta useamman kerran samalle nartulle. Pahimmassa tapauksessa näin tehdään lyhyellä aikavälillä, jopa ennen kuin edellisen pentueen terveystulokset ovat saatavilla. Tässä on kyse määrän lisäämisestä, ei vastuullisesta jalostamisesta. Älytöntä on myös käyttää urosta useita kertoja jo nuorella iällä, sillä jälkeläisten terveysnäyttöjen saaminen ei tarkoita pelkästään lonkkakuvien ottamista vuoden iässä. Monet sairaudet ilmenevät vasta myöhemmällä iällä, joten urosten käyttämisessä kannattaisi pyrkiä maltillisuuteen ja käyttää nuorta urosta harkiten.
Kelpietä on pidetty perusterveenä rotuna, jolla on peruskoiran rakenne ja turkki. Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän. Mitä enemmän kelpie rotuna lisääntyy ja mitä enemmän terveystutkimukset yleistyvät, sitä enemmän löytyy myös kaikenlaista pikku- ja vähän isompaakin vikaa. Valitettavan usein rodusta riippumatta kuitenkin törmää asenteeseen, jossa oman koiran tai kasvatin vikoja tai puutteita ei haluta tunnustaa. Joskus jopa on jossakin rodussa käynyt niin, että vaikka kasvatilta löytyy selvä rakenteellinen vika, ei kasvattaja halua tutkituttaa muita kasvattejaan saman vian osalta, kun "ei näissä nyt mitään vikaa ole, se on töissä mennyt rikki se yksi yksilö". Ns. jalostusta sitten jatketaan, täysin välittämättä mahdollisista jopa invalidisoivista vioista, jotka mahdollisesti ovat perinnöllisiä. Melko surullista, eikö?
Aihetta sivuten on ollut blogikirjoituksia mm. treenikaveri Sirkun blogissa, jossa on paljon juttua cavalierien surullisesta sairaustilanteesta sekä mm. eräässä pyrriblogissa, jonne eksyin kaverin sivujen kautta. Varsinainen syy, miksi aihe on nyt mielessä, on kuitenkin omakohtainen. Olen nimittäin tällä viikolla saanut kunnian laittaa postiin 37 kelpien selkälausuntopyynnön. Mukana on tuttujen ihmisten koiria eri linjoista, joistakin jopa neljästä eri sukupolvesta. Vaikka kelpieillä ei selkävaivoja yleisesti ottaen pidetä suurena ongelmana, on niitä kuitenkin viime vuosina löytynyt useasta eri linjasta, ja mahdollista on, että vähemmän oireilevia selkämuutoksia saattaisi tutkimalla löytyä enemmänkin. Valitettavasti on kuitenkin tullut todettua, että osa eläinlääkäreistä ei osaa tulkita röntgenkuvia (varsinkaan selkäkuvia) kunnolla ja näin saattaa joskus isompiakin selkämuutoksia jäädä diagnosoimatta, vaikka koiran selkä olisikin kuvattu. Tästä syystä nippu kuvia on siis laitettu alan asiantuntijalle syyniin. Rintaani röyhistäen voin sanoa, että tämä porukka on noussut "ei minun koirassani mitään vikaa ole"-asennetta vastaan, ja haluaa edesauttaa rodun jalostamista entistäkin terveempään suuntaan.
Lopuksi haluan vielä todeta, että minun koirissanihan ei ole mitään vikaa, ne ovat täydellisen terveitä ja kauniita. Syy siihen, että Hinku on saanut näytelmistä vain EH:n, johtuu tietenkin siitä, että näyttelypäivinä tuuli lännestä ja Hinkun auringossa kauniisti kimmeltävä karva ei päässyt oikeuksiinsa. Hinku olisi myös vähintään viitoisvalio, jos omistajansa olisi yhtään aktiivisempi. Huumakin olisi ihan just kohta TVA, mutta kun omistaja on tosiaan ollut hieman laiska treenaamaan tokoa. ;)
lauantai, 11. helmikuuta 2012
Kisafiilistä!
Nyt sitä olisi! Siis juuri nyt, kun toinen koira ei ole vielä kisavalmis ja toinen harkitsee juoksujen aloittamista. Todellakin siis harkitsee, ovat nyt jo kaksi viikkoa myöhässä. Tänään olin haistavinani juoksuhajuja, joten josko huomenna?
Pakkaset ovat haitanneet treenaamista. Itärajalla pakkaset ovat paukkuneet lähempänä -30 astetta, joten siellä ei paljon aksailla eikä tokoilla. Ollaan yritetty kerta viikkoon käydä Kuopiossa lämpimässä hallissa treenaamassa, ja kuluvalla viikolla päästiin omaankin halliin kun pakkanen hellitti noin -15 asteeseen.
Huuma on nyt vaiheessa, jossa vähitellen voi alkaa haaveilla kisoista. Osa esteistä on edelleen kesken, joten edelleen pysytään tavoitteessa, että josko huhtikuussa? Hinkulle pitäisi saada startteja alle, kunhan nyt juoksisi niin heti maaliskuulla sitten.
Huuma kävi torstaina huollossa Turussa. Eläinfyssari Tanja, jonka innostamana alunperin eksyin agilityn maailmaan Leevi-setterin kanssa, käsitteli Huuman läpikotaisin. Mitään kummallista ei löytynyt. Sellaisia perusjumeja, joita harrastus(aksa)koiralta löytyy, niitä siellä oli samoin kuin törmäyksissä syntyneitä pikkuvaurioita, ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä ei olisi saatu yhdellä hoitokerralla fiksattua. Toukokuulle varailtiin uutta aikaa, silloin myös Hinku pääsee Tanjan taikakäsiin.
Huomenna menen kouluttamaan itseäni brittiläisen valmentajan Steve Croxfordin aksaklinikalle Tampesteriin, sama touhu jatkuu sitten maanantaina vielä Espoossa. Eläköön pitkät vapaat! Eläköön asiat, joista ihminen nauttii! Eläköön tuleva elämä, elämä ilman elämän kuraa!
Pakkaset ovat haitanneet treenaamista. Itärajalla pakkaset ovat paukkuneet lähempänä -30 astetta, joten siellä ei paljon aksailla eikä tokoilla. Ollaan yritetty kerta viikkoon käydä Kuopiossa lämpimässä hallissa treenaamassa, ja kuluvalla viikolla päästiin omaankin halliin kun pakkanen hellitti noin -15 asteeseen.
Huuma on nyt vaiheessa, jossa vähitellen voi alkaa haaveilla kisoista. Osa esteistä on edelleen kesken, joten edelleen pysytään tavoitteessa, että josko huhtikuussa? Hinkulle pitäisi saada startteja alle, kunhan nyt juoksisi niin heti maaliskuulla sitten.
Huuma kävi torstaina huollossa Turussa. Eläinfyssari Tanja, jonka innostamana alunperin eksyin agilityn maailmaan Leevi-setterin kanssa, käsitteli Huuman läpikotaisin. Mitään kummallista ei löytynyt. Sellaisia perusjumeja, joita harrastus(aksa)koiralta löytyy, niitä siellä oli samoin kuin törmäyksissä syntyneitä pikkuvaurioita, ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä ei olisi saatu yhdellä hoitokerralla fiksattua. Toukokuulle varailtiin uutta aikaa, silloin myös Hinku pääsee Tanjan taikakäsiin.
Huomenna menen kouluttamaan itseäni brittiläisen valmentajan Steve Croxfordin aksaklinikalle Tampesteriin, sama touhu jatkuu sitten maanantaina vielä Espoossa. Eläköön pitkät vapaat! Eläköön asiat, joista ihminen nauttii! Eläköön tuleva elämä, elämä ilman elämän kuraa!
keskiviikko, 25. tammikuuta 2012
Tammikuun päivitys
Kyllä, tähän on nyt tultu. Päivityksiä tulee joskus ja jouluna. Tänään sellainen kuitenkin tulee, jesh!
Tämä talvi on kyllä suosinut treenaamista. Pakkasia on ollut sillä tavalla kivasti, että toistaiseksi yksiäkään treenejä ei ole jouduttu kelien takia perumaan. Tämä kuitenkin tullee muuttumaan, ensi viikolla ei sitten varmaan treenata. Nyt olisi Hinkulla hyvä aika aloittaa juoksunsa. Arvoitu alkamisaika olisi huomenna, saas nähdä miten käy. Viime talvenahan oltiin poikkeuksellisesti kaksi viikkoa myöhässä, jännittää oikein, käykö nyt samoin.
Muutama kerta ollaan käyty lämpimässä hallissa Kuopiossa treenaamassa. Muutama viikko sitten oltiin Huuman siskojen kanssa treenaamassa Hukka-Putken hallilla, yksi treeni viikko sitten käytiin Acella ja tänään kävin keskenäni taas Hukka-Hallilla. Pitää treenata varastoon, kun ensi viikko sitten varmaan vaan maataan kotona..
Huuman treenit etenevät, eivät aina kovin tasaisesti, mutta etenevät. Esteet ovat edelleen kesken, joten kisaaminen ei ole vielä hetkeen ajankohtaista. Realistinen tavoite voisi olla jossain huhtikuulla, jos esteet saadaan rakenneltua kuntoon. Kontaktien kanssa on ollut vähän haasteita: on ylösmenon kanssa puomilla ongelmaa, alastulo on edelleen pelkkä temppu ja hidas sellainen. Kujat ovat edelleen hiukan auki ja kulmia ei olla käytännössä tehty juuri lainkaan. Rimatkaan eivät ole vielä käyneet yli 55:n, siinäkin vain harvakseltaan. Ohjauksia Huuma lukee kuitenkin ajoittain oikein hyvin. Tämä video on Virven kuvaama, viime sunnuntailta omalta hallilta: Humpan aksaa
Hinku kulkee hurjan kivasti. Se lukee ohjauksia hyvin ja on pätevä itsensä. Tänään tehtiin tekniikkaa lämpimässä hallissa, tämä video sieltä (lopussa hieman Humpan leikkiä): Hinksan aksaa
Tokoja ei olla treenattu käytännössä ollenkaan. Työt haittaavat harrastuksia, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Taas on siis pitänyt priorisoida, mitä treenaa ja milloin, kaikki ei kalenteriin mahdu. Josko se siitä ensi syksynä tilanne paranisi.
Tämä talvi on kyllä suosinut treenaamista. Pakkasia on ollut sillä tavalla kivasti, että toistaiseksi yksiäkään treenejä ei ole jouduttu kelien takia perumaan. Tämä kuitenkin tullee muuttumaan, ensi viikolla ei sitten varmaan treenata. Nyt olisi Hinkulla hyvä aika aloittaa juoksunsa. Arvoitu alkamisaika olisi huomenna, saas nähdä miten käy. Viime talvenahan oltiin poikkeuksellisesti kaksi viikkoa myöhässä, jännittää oikein, käykö nyt samoin.
Muutama kerta ollaan käyty lämpimässä hallissa Kuopiossa treenaamassa. Muutama viikko sitten oltiin Huuman siskojen kanssa treenaamassa Hukka-Putken hallilla, yksi treeni viikko sitten käytiin Acella ja tänään kävin keskenäni taas Hukka-Hallilla. Pitää treenata varastoon, kun ensi viikko sitten varmaan vaan maataan kotona..
Huuman treenit etenevät, eivät aina kovin tasaisesti, mutta etenevät. Esteet ovat edelleen kesken, joten kisaaminen ei ole vielä hetkeen ajankohtaista. Realistinen tavoite voisi olla jossain huhtikuulla, jos esteet saadaan rakenneltua kuntoon. Kontaktien kanssa on ollut vähän haasteita: on ylösmenon kanssa puomilla ongelmaa, alastulo on edelleen pelkkä temppu ja hidas sellainen. Kujat ovat edelleen hiukan auki ja kulmia ei olla käytännössä tehty juuri lainkaan. Rimatkaan eivät ole vielä käyneet yli 55:n, siinäkin vain harvakseltaan. Ohjauksia Huuma lukee kuitenkin ajoittain oikein hyvin. Tämä video on Virven kuvaama, viime sunnuntailta omalta hallilta: Humpan aksaa
Hinku kulkee hurjan kivasti. Se lukee ohjauksia hyvin ja on pätevä itsensä. Tänään tehtiin tekniikkaa lämpimässä hallissa, tämä video sieltä (lopussa hieman Humpan leikkiä): Hinksan aksaa
Tokoja ei olla treenattu käytännössä ollenkaan. Työt haittaavat harrastuksia, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Taas on siis pitänyt priorisoida, mitä treenaa ja milloin, kaikki ei kalenteriin mahdu. Josko se siitä ensi syksynä tilanne paranisi.
keskiviikko, 28. joulukuuta 2011
2011 > 2012
Näin se aika on taas tullut. Jokaisessa treeniblogissa näihin aikoihin vuodesta muistellaan mennyttä vuotta ja kurkataan hieman seuraavaa. Näin teemme taas mekin. Koskapa lienee itsestään selvää, että toivomme terveyttä, en mainitse sitä enää tämän jälkeen erikseen ;)
Hinkun mennyt vuosi 2011
* Pennuprojekti on vuoden suurin juttu. Sen mukaan eletään, mutta ehkä me jotain muutakin ehditään tehdä.
Ei tullut pennuja, ei. Pakastehankintakin epäonnistui heinäkuussa. Uusi yritys on luvassa ensi kesänä, sitä valmistellaan jo kovasti. Tarkoitus on tuolloin viettää aikaa Euroopassa tarvittaessa viikkotolkulla, kui pal hianoo?!
* Aksassa se AVA-arvo. Arvokisoista ei edes haaveilla, pentujen luovutuksen ja niiden välillä on vaan liian vähän aikaa.
Ja se saatiin! Viimeinen serti napattiin toukokuussa. Yksi hyppysertikin mahtui vuoteen, vaikka kovin vähän aksakisoja kierrettiinkin.
* Tokossa TVA-arvo.
Juu ei saatu. Vuoden aikana startattiin neljä koetta, joista kolmessa jäätiin alle kolmen pisteen päähän ykköstuloksesta. Sen neljännen ohjaaja keskeytti. Ei ole kovin tokomotivaatiota ollut tässä viime kuukausina, I wonder why..
* Mahdollisimman paljon paimennusta.
Kyllä, kesällä paimenneltiin ahkerasti, ajoittain kolmekin kertaa viikossa.
* Luonnetestiin osallistuminen
Eipä käyty. Kolmeen testiin yritin saada paikkaa, vaan niinpä olivat täynnä.
* BH-koe, josko nyt?
Juu ei. Tämän voisi ehkä suosiolla jo jättää pois tavoitteista, kun ei sillä ole meille mitään merkitystä.
* Joku näyttely, jos oikein tsemppaisi? Jos Huuma menisi, niin siinä samalla?
Ei käyty. Syksyllä hieman jo haaveilin, josko ilmoittaisin sen johonkin, mutta sitten tuli häntätrauma. Hinku satutti häntänsä todennäköisesti yhteentörmäyksessä Huuman kanssa. Se ei oireillut häntää mitenkään, mutta hännän alapuolelle oli noussut patti, joka tuntui aivan häntämutkalta. Ell:n mukaan kyseessä oli ilmeisesti hiusmurtuma, joka aiheutti kudosmuutoksia murtuman ympärille. Jos olisi eläinlääkärintodistuksen siitä halunnut, olisi se pitänyt kuvata, mutta jätimme sen väliin. Mitään kun sille ei kuitenkaan olisi voinut tehdä, ja me kun ei ihan niin kovasti niihin näytelmiin haluta. Patti on nyt pienentynyt ehkä neljäsosaan, mutta on edelleen tunnettavissa.
Hinkun tuleva vuosi 2012
* Josko ne pennunsiemenet saataisiin itämään?
*Aksassa SM-nollat kasaan, niitä ei enää kovin montaa puutu. Jos ohjaajalla riittää fiilistä ja nollat on kasassa, SM-kisat 2012.
* Tokomotivaation ollessa kateissa on vaikea miettiä järkeviä tavoitteita sen osalta. Varmasti joku kisa jossakin startataan, ja ykköstuloksiahan niistä haetaan. Valehtelisin, jos väittäisin muuta.
* Mahdollisimman paljon paimennusta.
* Kun häntä paranee, ehkä joku näytelmä jossakin?
--------------
Huuman mennyt vuosi 2011
* Tokossa alo1 ja avo1. On se niin pätevä, kyllä se pystyy, jos minä en mokaa.
Alo1 toteutui, vieläpä ihan hyvillä pisteillä. Avo1 ei toteutunut, liikkeet ovat edelleen kesken.
* Aksassa jokunen startti mölliluokkaa syksyllä. Agirotu taitaa olla perhana hiukan liian aikaisin, että saataisiin sisarusjoukkue?
Ei olla startattu, ei ole pikkukelpie vielä valmis, ei edes mölleihin.
* Mahdollisimman paljon paimennusta.
No tämä toteutui kyllä.
* Joku näyttely?
Ei käyty. Huuma on sen verran rimpula vielä ikäisekseen, että tuomarit heittävät sen pinseri-kehään..
* Hakua ja jälkeä pitäisi kokeilla, notta miten lähtee.
Ei olla kokeiltu, eikä varmaan ihan just kokeillakaan. Aika ei millään muotoa riitä niin moneen lajiin, että kokeilussa olisi mithän järkeä.
Huuman tuleva vuosi 2012
* Aksassa kisavalmiiksi. Huuman esteopetus on edennyt oletettua hitaammin, mm. ylösmenokontakteilla metodia on vaihdettu, enkä ole vielä tyytyväinen moneenkaan esteeseen. Kisoihin mennään vasta kun on mahdollisuus saada 0-tulos, turha sinne on lähteä treenaamaan. Jos esteet saataisiin kuntoon kevään aikana, kisarintamalla tavoite kolmosluokkaan ennen vuoden loppua.
* Tokossa avo1. Jos tokointoa jostain löytyy, voittajassa starttaaminen ei ole mahdottomuus, mutta tuntuu kyllä vielä aika kaukaiselta.
* Mahdollisimman paljon paimennusta.
------------
Notta näillä mennään. Työn p*rkeleet haittaavat harrastamista, ärsyttävää. Onneksi kelit ovat suosineet meitäkin, joilla ei ole mahdollisuutta lämpimään treenihalliin. Tänä talvena on sentään tarjennut käydä treenaamassa, viime talvena jo joulukuussa kun oli sen suhteen ongelmia.
Eilen käytiin tiistai-aksoissa. Hinksa teki rataa, Huuma lyhyitä hyppyjuttuja ja puomia ja A:ta. Tuntuu, että Huuman kanssa on hirveän paljon treenattavaa ja hirveän vähän aikaa. Pari kertaa viikossa ei tunnu riittävän mihinkään, kun melkein kaikissa esteissä on vielä työstettävää, osa esteistä on vielä täysin palasina.
Tänään tehtiin kalsaritokoja. Huuma teki noutoa, se alkaa olla kalsarimallisena jo aika kiva. Pitäisi ruveta siirtämään sitä ulos ja katsoa miten käy. Avoimen kaukoja Hump teki myös. Edelleen ensimmäinen nousu on vaikea. Vaikka kuinka valmistelee ja helpottaa, silti. Lopuksi Huuma sai tehdä vielä tunnaria hajuerotteluna, ja teki hyvin! Se muutaman kerran maistoi väärää, mutta korjasi joka kerralla. Kyseessä oli joka kerta sama väärä, ja kun poistin sen, alkoi nousta pelkkää oikeaa. En ole tästä kuitenkaan huolissani, kokemuksen karttuessa pitäisi tuollaisten jäädä.
Hinkun kalsaritokoissa oli kaukoja. Se tekee nyt erinomaisen siistejä vaihtoja, ei liikahda yksikään väärä varvas. Uskomatonta, miten nopeasti sen vasemman takajalan liikuttamisen sai naksuteltua pois. Toimiiko sitten kokeessa, se on eri juttu. Hinku teki lisäksi perusasentoja ja niihin tuloja edessä istumisesta, erityistarkkailussa meillä tässä suoruus. Nyt oli oikein hyvää toistoa, se suoruus pitäisi aina muistaa vaatia ulkotreeneissäkin vaikka ei sitä varsinaisesti treenattaisikaan. Vinosta perusasennostahan se ei pääse tekemään, mutta tunnustan joskus antavani sen korjata perusasentoa, vaikka on tullut vinoon. Pitäisi vaan sitkeästi laittaa tekemään koko sivulletuleminen alusta, ettei tule väärää ketjua tähän. Hinku sai myös tehdä tunnaria. Tehtiin hetsaamalla ja palkkaamalla patukalla. Tekee todella hyviä toistoja, hakee aivan intoa pinkeänä ja on tarkka. Tykkään!
Hinkun mennyt vuosi 2011
* Pennuprojekti on vuoden suurin juttu. Sen mukaan eletään, mutta ehkä me jotain muutakin ehditään tehdä.
Ei tullut pennuja, ei. Pakastehankintakin epäonnistui heinäkuussa. Uusi yritys on luvassa ensi kesänä, sitä valmistellaan jo kovasti. Tarkoitus on tuolloin viettää aikaa Euroopassa tarvittaessa viikkotolkulla, kui pal hianoo?!
* Aksassa se AVA-arvo. Arvokisoista ei edes haaveilla, pentujen luovutuksen ja niiden välillä on vaan liian vähän aikaa.
Ja se saatiin! Viimeinen serti napattiin toukokuussa. Yksi hyppysertikin mahtui vuoteen, vaikka kovin vähän aksakisoja kierrettiinkin.
* Tokossa TVA-arvo.
Juu ei saatu. Vuoden aikana startattiin neljä koetta, joista kolmessa jäätiin alle kolmen pisteen päähän ykköstuloksesta. Sen neljännen ohjaaja keskeytti. Ei ole kovin tokomotivaatiota ollut tässä viime kuukausina, I wonder why..
* Mahdollisimman paljon paimennusta.
Kyllä, kesällä paimenneltiin ahkerasti, ajoittain kolmekin kertaa viikossa.
* Luonnetestiin osallistuminen
Eipä käyty. Kolmeen testiin yritin saada paikkaa, vaan niinpä olivat täynnä.
* BH-koe, josko nyt?
Juu ei. Tämän voisi ehkä suosiolla jo jättää pois tavoitteista, kun ei sillä ole meille mitään merkitystä.
* Joku näyttely, jos oikein tsemppaisi? Jos Huuma menisi, niin siinä samalla?
Ei käyty. Syksyllä hieman jo haaveilin, josko ilmoittaisin sen johonkin, mutta sitten tuli häntätrauma. Hinku satutti häntänsä todennäköisesti yhteentörmäyksessä Huuman kanssa. Se ei oireillut häntää mitenkään, mutta hännän alapuolelle oli noussut patti, joka tuntui aivan häntämutkalta. Ell:n mukaan kyseessä oli ilmeisesti hiusmurtuma, joka aiheutti kudosmuutoksia murtuman ympärille. Jos olisi eläinlääkärintodistuksen siitä halunnut, olisi se pitänyt kuvata, mutta jätimme sen väliin. Mitään kun sille ei kuitenkaan olisi voinut tehdä, ja me kun ei ihan niin kovasti niihin näytelmiin haluta. Patti on nyt pienentynyt ehkä neljäsosaan, mutta on edelleen tunnettavissa.
Hinkun tuleva vuosi 2012
* Josko ne pennunsiemenet saataisiin itämään?
*Aksassa SM-nollat kasaan, niitä ei enää kovin montaa puutu. Jos ohjaajalla riittää fiilistä ja nollat on kasassa, SM-kisat 2012.
* Tokomotivaation ollessa kateissa on vaikea miettiä järkeviä tavoitteita sen osalta. Varmasti joku kisa jossakin startataan, ja ykköstuloksiahan niistä haetaan. Valehtelisin, jos väittäisin muuta.
* Mahdollisimman paljon paimennusta.
* Kun häntä paranee, ehkä joku näytelmä jossakin?
--------------
Huuman mennyt vuosi 2011
* Tokossa alo1 ja avo1. On se niin pätevä, kyllä se pystyy, jos minä en mokaa.
Alo1 toteutui, vieläpä ihan hyvillä pisteillä. Avo1 ei toteutunut, liikkeet ovat edelleen kesken.
* Aksassa jokunen startti mölliluokkaa syksyllä. Agirotu taitaa olla perhana hiukan liian aikaisin, että saataisiin sisarusjoukkue?
Ei olla startattu, ei ole pikkukelpie vielä valmis, ei edes mölleihin.
* Mahdollisimman paljon paimennusta.
No tämä toteutui kyllä.
* Joku näyttely?
Ei käyty. Huuma on sen verran rimpula vielä ikäisekseen, että tuomarit heittävät sen pinseri-kehään..
* Hakua ja jälkeä pitäisi kokeilla, notta miten lähtee.
Ei olla kokeiltu, eikä varmaan ihan just kokeillakaan. Aika ei millään muotoa riitä niin moneen lajiin, että kokeilussa olisi mithän järkeä.
Huuman tuleva vuosi 2012
* Aksassa kisavalmiiksi. Huuman esteopetus on edennyt oletettua hitaammin, mm. ylösmenokontakteilla metodia on vaihdettu, enkä ole vielä tyytyväinen moneenkaan esteeseen. Kisoihin mennään vasta kun on mahdollisuus saada 0-tulos, turha sinne on lähteä treenaamaan. Jos esteet saataisiin kuntoon kevään aikana, kisarintamalla tavoite kolmosluokkaan ennen vuoden loppua.
* Tokossa avo1. Jos tokointoa jostain löytyy, voittajassa starttaaminen ei ole mahdottomuus, mutta tuntuu kyllä vielä aika kaukaiselta.
* Mahdollisimman paljon paimennusta.
------------
Notta näillä mennään. Työn p*rkeleet haittaavat harrastamista, ärsyttävää. Onneksi kelit ovat suosineet meitäkin, joilla ei ole mahdollisuutta lämpimään treenihalliin. Tänä talvena on sentään tarjennut käydä treenaamassa, viime talvena jo joulukuussa kun oli sen suhteen ongelmia.
Eilen käytiin tiistai-aksoissa. Hinksa teki rataa, Huuma lyhyitä hyppyjuttuja ja puomia ja A:ta. Tuntuu, että Huuman kanssa on hirveän paljon treenattavaa ja hirveän vähän aikaa. Pari kertaa viikossa ei tunnu riittävän mihinkään, kun melkein kaikissa esteissä on vielä työstettävää, osa esteistä on vielä täysin palasina.
Tänään tehtiin kalsaritokoja. Huuma teki noutoa, se alkaa olla kalsarimallisena jo aika kiva. Pitäisi ruveta siirtämään sitä ulos ja katsoa miten käy. Avoimen kaukoja Hump teki myös. Edelleen ensimmäinen nousu on vaikea. Vaikka kuinka valmistelee ja helpottaa, silti. Lopuksi Huuma sai tehdä vielä tunnaria hajuerotteluna, ja teki hyvin! Se muutaman kerran maistoi väärää, mutta korjasi joka kerralla. Kyseessä oli joka kerta sama väärä, ja kun poistin sen, alkoi nousta pelkkää oikeaa. En ole tästä kuitenkaan huolissani, kokemuksen karttuessa pitäisi tuollaisten jäädä.
Hinkun kalsaritokoissa oli kaukoja. Se tekee nyt erinomaisen siistejä vaihtoja, ei liikahda yksikään väärä varvas. Uskomatonta, miten nopeasti sen vasemman takajalan liikuttamisen sai naksuteltua pois. Toimiiko sitten kokeessa, se on eri juttu. Hinku teki lisäksi perusasentoja ja niihin tuloja edessä istumisesta, erityistarkkailussa meillä tässä suoruus. Nyt oli oikein hyvää toistoa, se suoruus pitäisi aina muistaa vaatia ulkotreeneissäkin vaikka ei sitä varsinaisesti treenattaisikaan. Vinosta perusasennostahan se ei pääse tekemään, mutta tunnustan joskus antavani sen korjata perusasentoa, vaikka on tullut vinoon. Pitäisi vaan sitkeästi laittaa tekemään koko sivulletuleminen alusta, ettei tule väärää ketjua tähän. Hinku sai myös tehdä tunnaria. Tehtiin hetsaamalla ja palkkaamalla patukalla. Tekee todella hyviä toistoja, hakee aivan intoa pinkeänä ja on tarkka. Tykkään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
