Onko kuusi kertaa agilityä viikossa sopiva määrä?

Suattaapi hyvin ollannii. Maanantaina käytiin lyhyesti aksaamassa Heidin ja pikkuvilliksen kanssa. Hinku viettää "treenivapaita", sillä mielestäni kolmet kisat 8 päivän sisällä on aivan riittävästi koiralle, jonka taitotaso on kokolailla erinomainen. Huuma sen sijaan pääsi tekemään ihan lyhyesti lähtötilanteita ja puomia. Tiistaina luvassa oli sama homma oman ryhmän treeneissä. Keskiviikkona ajeltiin Taivaannastaan pitämään leirikeskuksen emännän kanssa palaveria kesän aksaleiristä ja samalla korkattiin kesäkausi ulkokentällä. Huuma teki jälleen lähtötilanteita ja tällä kertaa keinua, Hinku oli edelleen huilivuorossa.

Torstaina vuorossa oli Pieksämäen kisat, yksi hypäri ja kaksi aksarataa. Nyt kun olen ilmoittanut Hinksan kaikille mahdollisille hypäreille, niin johan alkavat sujua. Hyvää rataa tehtiin toiseksi viimeiselle esteelle, johon olin tehnyt huonon suunnitelman, sillä sinne ei ollut mitään jakoja ehtiä päällejuoksuun. Ajauduin aivan väärälle linjalle ja jouduin hätäparkaisemaan koiran jollakin ihmeellisellä poispäinkääntö-sylkkäri-räpellyksellä hyppäämään, mutta tehosi, ja nollalla maaliin. Kakkosrata oli ihan sujuvaa menoa. Kuvittelin pysäyttäneeni koiran kontakteille, mutta ajasta päätellen en näin ollut kunnolla tehnyt. Nolla siis tältäkin radalta ja SM-nollat kasassa. Viimeiselle radalle päätin ottaa tavoitteeksi ne kontaktit ihan oikeasti kunnolla, siis todellinen pysäytys, maksoi mitä maksoi. Puomi oli ok, mutta A:lla tuli 4offiin, josta pyysin korjaamaan ja näin siis katkesi nollaputki tahalliseen hylkyyn. Kisakalenteri SM-kisoihin valmistautumiseksi on suunniteltu ja karkeasti myös suunnitelma millaisilla tavoitteilla ratoja ennen suuria karkeloita vedetään. Huomenna jatkuu aksat Lappeenrannassa koulutellen ja sunnuntaina kisataan Mikkelissä. Tänään ollaan ihan vaan luettu tenttiin ja lenkkeilty. Aksaajien vapaapäivä.

MH-karusellissa ja muitakin ohjelmanumeroita

Torstaina oli paimennuspäivä ja yhteislenkityspäivä. Jälkimmäisellä käytiin Elinan ja bordercollieiden kanssa, ensimmäiselle osuttiin samaan ryhmään Maijan ja pienten kelpie-poikien kanssa. Ihan superkivaa nähdä Turun tyyppejä! Perjantaina vuorossa oli Alatalon Vapun luento, psyykkistä puolta, ja tuli taas muistuttelut tarpeeseen, vaikka ei varsinaisesti uutta asiaa juuri tullutkaan.

Lauantaina vajaan viiden tunnin unien jälkeen kohti Helsinkiä ja HAUn kisoja. Hinku oli ilmoitettu kolmeen starttiin, kahdelle hypärille ja yhdelle aksaradalle. Kolme starttia tuntuu aika sopivalta määrältä tähän vaiheeseen, ja koska hypärit ovat olleet mulle itselleni aina vaikeita (kun ei saa välillä huilata kontakteilla..), siksi ilmoitin meidät nimenomaan noihin startteihin. Kisat käytiin ns. pikakisoina, eli ensin rataantutustuminen sisällä hallissa rataan B, siitä suoraan ulkokentälle rataantutustumiseen A, sitten ratasuoritus A ja noin kymmenen minuutin tauon jälkeen ratasuoritus B. Joutuu siis painamaan mieleensä kaksi rataa ja palauttamaan jälkimmäisen aivosolukoistaan kohtuullisen nopeasti. Yllättävän helposti homma kuitenkin sujui ja tekaistiin molemmilta radoilta nollat. Ohjaus ei ollut ihan priimaa, vähän oli sellaista väkisin vääntämisen makua ja varmistelua, mutta hei, hyvä fiilis! Koskapa noilla nollilla saatiin täyteen arvokisojen kahden hypäriradan nollakiintiö, jätin viimeisen hypärin starttaamatta: näin pääsin lähtemään takaisin kohti Pirkanmaata pari tuntia suunniteltua aiemmin, sain säästettyä koiraa ensi viikon kisoihin ja käytin hieman aikaa Humpan kanssa hallissa pelaamiseen. Treffattiin hallilla myös Hinkun Korppu-pentua, joka oli kovin nöyrää, maata pitkin matelevaa tyttöä aikuiset kelpit kohdatessaan. Helsingistä ajelin Tampesteriin kaverin luokse yökylään. Syötiin hyvin ja availtiin minun päästäni muutama lukko koiraharrastuksiin liittyen, vaikka kyseinen kaveri ei edes harrasta koiria. Tai ehkä juuri siksi.

Sunnuntaina vuorossa oli viikon huipennus, Humpan MH Ikaalisissa. Into-veli osallistui myös ja olipa superkivaa nähdä sitäkin omistajineen!
Huuman testi suoritusjärjestyksessä:
1a KONTAKTI Tervehtiminen: 4, Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen.
1b KONTAKTI Yhteistyö: 3, Lähtee mukaan mutta ei ole kiinnostunut TO:sta.
1c KONTAKTI Käsittely: 2, Väistää tai hakee tukea ohjaajasta.
Tämä osio yllätti kaikkein eniten, Huuma on arjessa varsin sosiaalinen tyyppi, ja sitä on vaikeampaa saada pidettyä irti ihmisten kitarisoista kuin että sille tulisi olo väistämisestä. Ilmeisesti kuitenkin perin passiivinen tilanne sai sen hieman hämilleen.
2a LEIKKI 1 Leikkihalu: 3, Leikkii - aktiivisuus lisääntyy / vähenee.
2b LEIKKI 1 Tarttuminen: 3, Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla.
2c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu: 1, Ei tartu esineeseen.
Ihan Huuman näköistä leikkiä. Leikkii minun kanssani mielellään, mutta vieraan ihmisen kanssa leikkiminen, kun se tehdään äänettömästi ja tuolla tavalla kummallisesti sivusuunnassa hyppien, ei todellakaan innosta Huumaa pelaamaan. Tarttuminen paksuun, outoon esineeseen on myöskin hyvin paimenkoiramaista: pehmeä ote, närpitään ja kokeillaan. Odotin Huumalta tuollaiseen leikittämiseen täsmälleen tuollaista reaktiota, siitäkin huolimatta, että siellä rotikoiden leikkikoulussa Huumahan leikki varsin hyvin vieraan miehen kanssa, mutta setä osasi leikittää sitä hyvin ja lelu oli kelpien pieneen suuhun sopivampi.
Kontakti ja leikki 1.

3a TAKAA-AJO 1. kerta: 3, Aloittaa eteneminen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista.
3b TARTTUMINEN 1.kerta: 2, Ei tartu, nuuskii saalista.
Ihan Humpan näköistä. Jäätäviä saalisloikkia, kuollut saalis ei kiinnosta, vaan jää selvästi odottamaan minulta lisäohjeita, pitääkö tuoda vai ei? Ihan lopussa vielä pysähtyy, olisi ollut lähdössä hakemaan sitä lelua, eihän sitä nyt sinne voi jättää?
Takaa-ajo1
3c TAKAA-AJO 2.kerta: 3, Aloittaa eteneminen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista.
3d TARTTUMINEN 2.kerta: 2, Ei tartu, nuuskii saalista.
Lähes edellisen toisinto, nyt tarttuu kutsuttaessa saaliiseen ja yrittää vielä luokse tullessaan lähteä sitä hakemaan.
Takaa-ajo2
4 AKTIVITEETTITASO: 4, Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyvät vähitellen.
Odotin hieman, että olisi jossakin vaiheessa tarjonnut jotakin toimintaa minulle, hypännyt päin tai tullut perusasentoon tai jotakin, mutta ilmeisesti pitkään kestänyt passiivisuus korostuneesti passivoi myös koiran, kun ei tästä hommasta kert saa palkkoja eikä edes kunnon hillumista.
Aktiviteetti

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus: 2, Tarkkailee vaustajaa, välillä taukoja.
5b ETÄLEIKKI Uhka / aggressio: 1, Ei osoita uhkauseleitä.
5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus: 1, Ei saavu avustajan luo.
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu: 1, Ei osoita kiinnostusta.
5e ETÄLEIKKI Yhteistyö: 1, Ei osoita kiinnostusta.
Olipa sitten Huuman näköinen tämäkin. Tyyppi on niin kaukana, että tämä oli Huumalle vain helppo luopumisharjoitus. Sen tädin hilluminen aiheutti kyllä Huumassa reaktion, mutta se ei suinkaan ollut lähdössä tädin luo, vaan tarjosi leikkiä minulle.
Etäleikki
6a YLLÄTYS Pelko: 3, Väistää kääntämättä katsettaan pois haalarista
6b YLLÄTYS Puolustus / aggressio: 1, Ei osoita uhkauseleitä
6c YLLÄTYS Uteliaisuus: 4, Menee haalarin luo kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
6d YLLÄTYS Jäljelle jäävä pelko: 1, Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e YLLÄTYS Jäljelle jäävä kiinnostus: 2, Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla
Huuman näköistä. Ensin lennetään muutama metri ilmassa, tsekataan tilanne ja kun se on todettu vaarattomaksi, on se ihan fine.
Yllätys
Yllätys, jäljelle jäävät

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko: 3, Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus: 5, Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko: 1, Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus: 1, Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
Tässä ja edellisessä kohdassa ero on siinä, että haalarille tarvitsi minulta askeleen kohti, jotta meni tsekkaamaan, tässä ei. Räminälaitteen luona olin jo melkein kiinni laitteessa valmiiksi, joten tsekkaaminen oli varmasti osin siksi helpompaa. Minä kun pyrin vahvistamaan jo pennusta saakka sitä, että kummallisuudet tsekataan minun kauttani, sen sijaan että mentäisiin itsekseen niille huutelemaan. Osin ehkä perinnöllistäkin, mutta laittaa miettimään, että mahtaako olla koulutuksellakin kuitenkin jotain sijaa näissä..
Räminä
8a AAVEET Puolustus / aggressio: 1, Ei osoita uhkauseleitä
8b AAVEET Tarkkaavaisuus: 2, Katselee aaveita silloin tällöin
8c AAVEET Pelko: 1, On ohjaajan edessä tai sivulla
8d AAVEET Uteliaisuus: 1, Menee katsomaan kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / Ei mene ajoissa
8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen: 4, Ottaa itse kontaktia avustajaan
Tässä väitän, että meidän luopumisharjoitukset ainakin näkyvät. Huuman mielestä tuommoiset on aika boooooriiiing, ei ole koskaan ennenkään kummallisen näköisistä hitaasti liikkuvista tyypeistä syntynyt mitään hauskaa, sen sijaan luopumisesta saattaa saada namia. Ei vaan kiinnosta. F*ck'n boring. Kutsuttaessa tulee sitten moikkaamaan tyylillä: "Joo no moi vaan teillekin."
Aaveet

9a LEIKKI 2 Leikkihalu: 3, Leikkii - aktiivisuus lisääntyy / vähenee
9b LEIKKI 2 Tarttuminen: 2, Ei tartu, nuuskii esinettä
Tässä testattiin kuormittumista, eli leikkiikö samalla tavalla kuin testin alussa vai onko muuttunut. Huumassa ei eroa huomattu, eli todettiin että testi ei sitä kuormittanut.

10 AMPUMINEN: 1, Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön
Mun suosikkikohta koko testistä on ehdottomasti tuo leikin jälkeisen perusasennon tarjoaminen ja siinä paukkujen kuunteleminen. Mun kelpieistä tulee just tommosia :)
Paukut (tässä myös tuo leikki 2)

Loppukommenttina oli, että koiraa ei paljon tapahtumat jää kaivelemaan. Leikkii ohjaajan kanssa hyvin, mutta ei välitä vieraista ihmisistä tuon taivaallista. Tarttuminen lelusta pehmeää, ääniherkkyyttä ei sitten minkäänlaista. Siitä pidän Huumassa(kin), se on niin yhden ihmisen koira, vaikka sen iloisuus välillä puskee ylitsevuotavasti myös muiden kitarisoihin. Ei sen tarvitse olla kiinnostunut vieraista ihmisistä vieraassa paikassa, näinhän sitä on juuri koulutettu. Kyllä sen paimenkoiraksi tunnistaa. Into-veli oli testissä hyvin samantyyppinen, vaikka numeerisia eroja löytyikin. Karoliinan kanssa puhuttiin, että näät on kyllä hauskimmat treenikaverit ikinä. Vaikka ei aina menekään treenit putkeen, niin perhana, hauskaa on kyllä aina! Minä niin tykkään Huumasta.

Huuma wannabe-rottweilerina ja muut vappuhulinat

Aloitetaanko lauantaista? Huuma kävi starttaamassa TSAUn kisoissa. Ei menestystä, minkäänlaista. Tarkemmat analyysit olen jo kirjoitellut itselleni muistiin toisaalle, enkä lähde niitä avaamaan enempää. Todetaan vaan, että jollain olisi saattanut jo palaa käpy, mutta minä osaan ottaa tämän vielä haasteena. Minulla on edelleen sellaisia kaikkivoipaisuuskuvitelmia, että kuvittelen pystyväni mihin vain, haasteista huolimatta ;)

Sunnuntaina starttasi Hinku kolmen startin verran samassa paikassa. Taattua Hinku-laatua jälleen. Vetää kovaa, vetää hyvin. Molemmilla aksaradoilla jäi itseltä ohjaus hiukan auki, ja hyllytettiin, mutta muuten kulki erinomaisesti. Yhtään rimaa ei tullut alas! Hyppis oli viimeisenä, ne ovat olleet mulle erityisen vaikeita, kun se rytmi ei katkea missään vaiheessa. Hypärillä Hinku tuhmaili läpi ohjauksesta (ts. minä en ottanut sitä tarpeeksi haltuun) ja ajautui väärän hypyn alle. Kyllä, alle. Tuomari sattui vaan olemaan sellaisessa kulmassa, että ei sieltä nähnyt linjaa eikä virhettä tuominnut ja kun omistaa niin pienen koiran, että se voi sujuvasti käydä hypyn alla pyörähtämässä tiputtamatta rimaa, niin nollaksi se meni. Jotain hyötyä siitä, että koira on 43 senttiä korkea..

Maanantaina jatkettiin Turku-reissaamista, kun molemmat koirat pääsivät meidän luotto-fyssarimme Tanjan käsittelyyn. Molemmilla jumia etupäässä, erityisesti Hinkulla jumia kaulanikamien välissä, Huumallakin vähän. Pikkujumeja lannealueella ja selässä molemmilla, mutta kokonaisuudessaan aika kivassa kunnossa olivat.

Tiistaina meillä oli vapaapäivä, lenkkeiltiin rennosti ja thäts it. Tänään keskiviikkona sitten oli vuorossa odotettu Huuman leikkikoulu rottweilereiden joukossa Tampereella IPO-kouluttajien johdolla. Toivoin saavani vinkkejä Huuman otteen parantamiseen, se kun tuppaa olemaan hieman elävä. Saatiin tuomioksi, että koska koira palkkautuu leikistä hyvin, se kuitenkin tarttuu (vaikkakin välillä ei ihan heti kun pystyisi) ja sen saa murisemaan ja vetämään, ei tarvetta otteen parantamiselle oikeastaan ole. Lisäksi lelun pitämisen asentoon sain vinkkejä, jotta koiralla olisi parempi mahdollisuus kunnon otteeseen. Yllättävän positiivinen palaute saatiin, täytyy sanoa että yllätyin vähän. Ohjaajan leikkitaitoja jopa hieman kehuttiin, joskin parantamistakin aina löytyy. Huuma aiheutti yleisössä kehuja nopeutensa ja sähäkkyytensä ansiosta. Tokihan se rotikka-painotteisessa koulutuksessa näyttää hieman erilaiselta kuin ne muut black & tanit ;) Paljon ajatuksia tuli myös muita koirakoita katsoessa. Vinkkejä tuli mm. namin käyttämiseen saalispalkkana, saalisvietin herättämiseen ja paljon pikkujuttuja, joista osa on kelpieille ihan ehdoton nounou, mutta joista osaa pitää niille kokeilla, ja joista osa on ohjaajalle ihan nounou ja joita en missään nimessä voi kokeilla, kelpielle tai muullekaan. Perin opettavainen kokemus, kertakaikkiaan!

Vappuviikolla tapahtuu!!

Äitee oli iloinen, kun kerroin meneväni kyläilemään yli viikoksi. Yritin hieman varoitella, että olen vähän järjestänyt ohjelmaa, etten ole kotona ihan koko aikaa. Ohjelma tarkoittaa sitä, että tulevana lauantaina aksakisaa Huuma, sunnuntaina Hinku. Maanantaina menevät molemmat fyssari-Kotin käsittelyyn Turkuun. Tiistaina (vappuaatoksikin tätä kutsuvat) ei ole mitään ohjelmaa, mutta heti vapunpäivänä Huuma osallistuu rottweilereiden leikkikouluun Tampereella, torstaina on paimennus Paattisilla, perjantaina menen Vapun psyykkisen valmentautumisen luennolle, lauantaina Hinku todennäköisesti kisaa Helsingissä ja sunnuntaina on Huuman MH-testi. Kaikenlaista siis. Eniten jänskään tuota MHta, katsottuani muutamia testivideoita. Näen niiiiiin silmissäni, miten Huuma niiden haamujen lähestyessä tarjoaa perusasennon ja katsekontaktin ja tekee hienon luopumisen, juuri niin kuin on opetettu. Tosin ehkä se jo siinä vaiheessa testiä on tajunnut, että perusasennolla ei nyt tällä kertaa tipu mitään. Toinen juttu on sitten se leikittäminen. Se testileikittäminen näyttää ihan kamalalta. Testaajilla on jotain hauiksen paksuisia kovia patukoita, joista pidetään kaksin käsin kiinni, kumarrutaan kohti koiraa, hypitään sivusuunnassa ja ravistetaan. Suuresti ihmettelen, jos pehmeäotteinen Huumakoira kykenee sellaiseen leikkiin vieraan ihmisen kanssa lähtemään. Kokeilin eilen, miten se reagoi sen näköiseen leikittämiseen jos minä sen teen ja tutulla lelulla. Huuma peruutti metrin ja katsoi  minua pää hieman kallellaan, että "siis mikä?"

Treenattukin ollaan. Lyhyitä treenejä useamman kerran viikossa. Hinku tiputtelee rimoja ihan liikaa. Ehkä sen pari rimaa / treeni, mutku ei sais tulla sitäkään. 65-senttiset hypyt takaakiertona 43-senttiselle koiralle alkavat olla aika haastavaa settiä.. Hinku myös tuhmailee enemmän kuin ennen pentuvapaitaan, saattaa lähteä ohjauksista ihan hassuihin suuntiin ja juosta ohjauksista läpi. En ole ollenkaan varma, että saan sille SM-nollat kasaan. Tällä hetkellä ajatus on se, että jos ei ala tippua nollia näissä parin seuraavan viikon kisoissa, unohdan koko SMt ja totean, että ei olla sillä tasolla tällä hetkellä. Rehellisesti sanottuna on nyt kaikenlaista ajateltavaa gradun kanssa, eikä SM-kisojen jääminen väliin tunnu ollenkaan huonolta ajatukselta..

Huuman kanssa ollaan fiilistelty taas hiukan kujalla, hinkkailtu kontakteja (jep, ne eivät vaan tule riittävän hyviksi) ja tehty helppoja ratapätkiä. Haltuunottoja pitäisi tehdä lisää, Huuma on tällä hetkellä sellainen 3+ metristä ohjattava, joka ei ihan istu nykypäivän rataprofiileihin eikä kyllä minun ohjaukseenikaan. Yritän hakata nyt tajuntaani sen tosiasian, että tulevissa kisoissa kontaktin kriteerin ON PYSYTTÄVÄ, riippumatta siitä miten hitaasti se ne tekee. Vaikka menisi yliajalle ja se hiipisi minuuttitolkulla, niin olkoon sitten niin. Sitten vielä kun saisi sen toteutuksen omaan päähän ajettua. En edes ymmärrä, miksi olen sitä päästänyt siitä kriteeristä alunperinkään, vaikka ihan tasan tarkkaan tiedän, mitä siitä seuraa..

She thinks she has the hypnotizing eye, Part 2

Yeah, for sure! Nyt on aika tullut päivittää jatkoa tälle, kohta kaksi kuukautta sitten kirjoitetulle tekstille, jossa kerroin SilmäKelpien Silmästä ja Silmänkäytöstä. Vieläkään en halua jakaa asiaa kokonaan, mutta kerrottakoon, että jokaisessa, siis j o k a i s e s s a aksatreenissä asiaan on kiinnitetty huomiota niin, että silmänkäyttö on estetty kokonaan. Lisäksi palkat on priorisoitu pois esteiltä. Tämän seurauksena minulla oli tänään ensimmäistä kertaa piiiiiiiiiiitkään aikaan treeneissä koira, joka ei palkkauksen jälkeen alkanut ensimmäisenä tuijottaa lähintä estettä, vaan pystyi kohtuullisen rennon oloisesti liikkumaan esteiden välissä mukanani. Siis suurimman osan ajasta. Ei vieläkään koko aikaa, mutta suurimman osan. Heja! Erävoitto! Jos tilanne oli aiemmin Silmälle 5-0, olen tasoittanut nyt 5-1 ;) Aika paljon hommaa vielä on, enkä varmaan koskaan voi jättää asiaa täysin huomiotta, mutta onpa lohduttavaa tietää, että pystyn vaikuttamaan asiaan, kun oikeasti haluan.

Viime viikko oli treenaamisen osalta rauhallisempaa, kun minulla oli tentti(kyllä, tentti)kiireitä ja kandin viimeistelyä. Sen verran kelpiet pääsivät kuitenkin tekemään, että torstaina ne olivat opettajakoirina vetämälläni JoA:n shaping-kurssilla, samoin kuin olivat tällä viikolla vastaavan kurssin kakkosryhmälle. Hämmentävää katsoa omia koiriaan sivusta ja nähdä kaikki ne hämmästyttävät ketjut, joita ne pystyvät tarjoamaan. Erityisesti Huuma on ketjuttamisen mestari. Sieltä tulee helposti puhtaita jopa 4-5 toiminnon sarjoja, esimerkiksi tassujen nostamisesta penkille saa helposti rakennettua ketjun, jossa Huuma poistuu ensin penkin vierestä noin 3-4 metrin päähän, palaa penkin viereen, seisoo sen vieressä sivuttain, niiaa etupäällään ja sen jälkeen nostaa etujalat penkille. Ja kaikki tämä vain sillä, että kouluttaja naksuttaa sille muutaman kerran etujalkojen penkille nostoa, jota edeltää osa tai kaikki edellä mainitut ketjun osat. Ihmeellisiä asioita sisältää se, koiran oppiminen.

Ihan kamalasti kiirettä

Opiskelua, omien koirien treenaamista ja muiden kouluttamista. Siinäpä meidän arkemme tällä hetkellä. Kauhean paljon tekemistä olisi, ei meinaa millään ehtiä kaikkeen hauskaan mihin haluaisi. Blogi(e)n päivittäminenkin on tästä syystä jäänyt, suureksi harmikseni.

Huuma aloitti juoksut tarkalleen kaksi viikkoa sitten. JoA:n hienosta päätöksestä johtuen juoksunartutkin saavat housut jalassa hallissa treenata, joten ollaan käyty useamman kerran viikossa treenaamassa pikkujuttuja, lähinnä vetoja kiinni leluun ja yksittäisiä estejuttuja. Ratatreeniä ei ole tehty nyt Humpalle ollenkaan. Hinku puolestaan aloitti omat juoksunsa viikonloppuna. Sopivasti juuri ehdittiin kisata pitkäperjantain startit. Hinksan kanssa treeneissä on tehty nyt sekä lyhyttä tekniikkaa että ratoja. Minä itse tarvitsisin surkeasti nimenomaan ratatreeniä, mutta jos koirien tarpeet on muissa asioissa, niin näillä nyt sitten mennään.

Viime viikonloppuna Hinku starttasi ensimmäistä kertaa äitiyslomansa jälkeen. Kovaahan se kulkee, mutta ohjaus minulla vähän hakee ja Hinkullakin tarkkuus. Ekalta radalta kaksi rimaa alas, mutta kisan kovin aika. Jälkimmäisellä radalla hyllytettiin jo ihan alussa, kun ohjaaja oli vähän väsynyt eikä ottanut koiraa ohjaukseensa mukaan ollenkaan. Olisi pitänyt ehkä tehdä asialle jotakin, kun väsymys tuntui jo ennen rataantutustumista. Olisihan siinä ehtinyt vielä itsensä nostattaa, mutta mikä siinäkin nyt sitten oli, etten sitä tehnyt?

Oman yhdistyksen kisoissa kisattiin pitkäperjantaina kaksi starttia. Radat olivat kivoja ja juoksevia, mutta ei vaan onnistu nyt. Ensimmäisessä startissa päätin takaaleikata kepeille vähän haastavassa kulmassa, kun pelkäsin edellisen hypyn rimaa. Noh, tällä ohjauksella rima pysyi, mutta syöttö kepeille epäonnistui. Siitä vitonen ja korjauksesta huolimatta 4,20 etenemällä. Että ihan kovaa se menee. Jälkimmäisellä radalla hyllytettiin, kun koira katosi selän takaa putkeen. Hämmentävää. Jälkimmäinen rata oli muutenkin huonomman tuntuinen, koira kyseli jostain syystä lupaa enemmän (paitsi tietenkin sitten ei kysellyt, kun se putki jäi selkäni taakse..).

Lauantain vietin vastaavana koetoimitsijana ja sunnuntaina käytiin Virven kanssa Kajaanissa Vappu Alatalon koiran motivaatioseminaarissa, jossa oli seminaarin kuvauksen perusteella mahdollisuus oppia sekä vireen nostoa että sen laskua. Tässä on viime aikoina tullut joitakin kohtuullisen haastavia koulutettavia vastaan, molemmista päistä. On seurakoiraa, joka ei leiki, ei syö, eikä oikein mikään kiinnosta. Sitten on koiraa, joilla on vireet koko ajan niin tapissa, että eivät tee muuta kuin huutavat, keskittymis- ja oppimiskyky on nolla ja kontrollia on äärimmäisen vähän. Harmittavaa kyllä, kaikki seminaariin osallistuneet koirat jotka ehdimme nähdä (10 kpl) olivat ns. aika helppoa kauraa. Kaikki leikkivät käytännössä heti ja samoin namit taisivat mennä kaikille alas. Suurimmalla osalla ongelmat olivat minusta enemmänkin kriteereissä kuin vireessä. Ylivireisiksi mainitut koirat eivät minusta olleet tuossa koulutustilanteessa yhtään ylivireisiä, enemmänkin niillä oli minusta aika priima vire, mutta kriteereissä vähän työstettävää. En tokikaan epäile, etteivätkö olisi ylivireisiä joissakin tilanteissa, mutta tuolla en sitä nähnyt. Niille olisi ehkä pitänyt laittaa muutama aksaeste eteen, josko olisivat siitä nousseet ;) Toki sekin vaihtoehto on olemassa, etten osaa lukea koiria lainkaan enkä vain onnistu näkemään ongelmaa vaikka se siellä on. Paljon keskustelua saatiin Virven kanssa kotimatkalle, vaikka montaa ajatusta emme sieltä ostaneetkaan. Toisaalta on ilahduttavaa huomata, että itselle on rakentunut aika vahva ajatus siitä, miten koiria koulutetaan ja fiilistä rakennetaan. Huomata, että tämä minun tieni on kuitenkin tällä hetkellä se, millä haluan pysyä ja olen siihen tyytyväinen.

Tänään oli luvassa vielä kermaa kakun päälle, kun ihanat HinkunLapset Hekla, Arvo ja Sisu treffattiin aksahallilla. Heklaa en ole luovutuksen jälkeen nähnyt, mutta kylläpä tykkään siitäkin! Sillä on edelleen sisaruksiinsa nähden yhtä iso ego kuin pentulaatikossa. Arvo ja Sisu vaikuttavat hilluvilta pikkuhinkuilta, kun taas Heklalle on ehkä isin puolelta tullut sellainen ajatuspalikka, josta tulee hieman Huuma mieleen. Arvolla on edelleen samanlainen kiukkuinen koko suun puruote kuin sillä oli pentulaatikossa, ja Sisusta lähtee samalla tavalla ääntä ja liikettä kuin luovutuksen aikoihin. Vielä ne siis omiksi itseikseen tunnistaa :) Kaikki ovat minusta hirmuisen sieviä (joojoo oma kehu ja sitä rataa) ja rakenteeltaan kovin nättejä: sopusuhtaisia, juuri sopivasti kulmauksia ja aivan älyttömän kaunis, tasainen tummanruskea väri (niin kuin sillä värillä nyt olisi kauheasti merkitystä..). Ihania pentuja, kertakaikkiaan. Hinkukin treffaa niitä oikein mielellään. Tämä oli vähän yllätys, kun jotenkin Hinkun luonteen tuntien ajattelin, että se ei ehkä niiden lähdettyä niistä enää välittäisi, mutta toisin kävi. Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että niistä kasvaisi kivoja ja ennen kaikkea terveitä aikuisia. Minun ja Hinkun koiralapset.

Muutamia Kristan ottamia kuvia, olkaatten hyvät.

 Eini & Arvo, Krista & Hekla ja Heidi & Sisu.

 Arvo kertoo tytöille, miten homma menee.

 Katja-tädin sijoitusnartut, ÄlynLoiste ja JärjenValo.

Haaste

Ninkan blogista bongasin minulle heitetyn haasteen. 

1. Jos olisit maailman kuningas niin kuinka parantaisit eläinten asemaa yhteiskunnassa?
Maailma on liian avara, jotta tuohon voisi vastata. Suomessa laittaisin kaikki lemmikinottajat pakolliselle lemmikinhoito ja -vastuu-kurssille ja laittaisin ehdot siihen, millä meriiteillä koirankoulutusyrityksen voi / ei voi perustaa.

2. Kuinka paljon rahaa käytät vuodessa koiran leluihin ja makupaloihin? 
Vaikea arvioida enkä ehkä edes halua tietää.. Olisiko jotain 200 euron huudeilla?

3. Kuka on mielestäsi kaikkein kingein koirahandleri? Miksi?
Måste säga att Kaisa Hilska. Pystyy kouluttamaan melkein lajia kuin lajia ja löytää ratkaisuja asioihin päättelemällä ja ajattelemalla, ei vain kopioimalla muualta kuultua tai luettua. Yksittäisistä ihmisistä kaikkein vahvimmin vaikuttanut siihen, millainen koirankouluttaja minusta on tullut.

4. Jos koirasi olisi kukka niin mikä kukka se olisi? 
Hinku olisi voikukka. Puskee heti keväällä joka nurkalta eikä sitä meinaa saada katoamaan millään ;) Kasvikirja kertoo, että voikukat ovat "..paitsi sitkeitä.. myös monipuolisia..". Huuma taas olisi luhtalemmikki. Siitä kerrotaan kasvikirjassa mm. seuraavasti: "..särmikäs.. myötäkarvainen.. suosii ravinteikasta maata ja liikkuvaa vettä.. lemmikeistä kauneinta, on ..myyty ja kasvatettu kotipuutarhoissa.

5. Mitkä olisivat viisi tärkeintä asiaa jota tavallisen koiranomistajan tulisi osata opettaa koiralleen/osata(ymmärtää ja älytä) itse. Toisin sanoen kuinka me saataisiin ne saamarin fleksien kanssa pelleilijät ymmärtämään että siinä kelankin päässä hilluva koira pitää hallita kuten kaikki muutkin!?
Minä vastaan, että oikeastaan niitä asioita on vain yksi. Riittäisi, että koiranomistajat ymmärtäisivät, että koiraan on mahdollista luoda sellainen suhde, että koira haluaa oppia, pitää kontaktia omistajaansa ja olla välittämättä kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Jos ihmiset ymmärtäisivät tämän ja osaisivat sitä vahvistaa, kaikki muu tulisi melkein kaupanpäälle.

6. Mitä koirasi syövät?
Kaikkea. Pääosin raakaruokaa, mutta tarpeen vaatiessa myös nappulaa (Orijenia).

7. Syövätkö koirasi kenties terveellisemmin kuin sinä itse?
Aivan varmasti kyllä. Niiden ruoka ei sisällä lisäaineen lisäainetta eikä säilöntäaineita eikä muutakaan kuraa, mitä tulee itse mätettyä joka päivä.

8. Mitä ominaisuuksia arvostat koirissasi eniten? 
Että ne ovat minun koiriani, eivätkä ne edes haluaisi olla kenenkään muun. Niiden mielestä on parasta touhuta minun kanssani, treenata, leikkiä, lenkkeillä ja ne ovat aina valmiita toimintaan. Toisaalta ne ovat aina valmiita myös päiväunille, kun sellaiseen tarjoutuu mahdollisuus. Arvostan myös niiden huippua keskittymiskykyä ja älykkyyttä, kykyä oivaltaa ja keksiä asioita.

9. Mitä luulet koiriesi ajattelevan sinusta?
No kas, vastaus tulikin jo oikeastaan edellisessä. Luulen (ja haluan uskoa) että niiden mielestä olen maailman siistein tyyppi eivätkä ne haluaisi olla kenenkään muun koiria. Kaikki maailman kiva tapahtuu  minun kauttani.

10. Jos sinun pitäisi valita jokin muun eläinlajin edustaja harrastuskaveriksi kuin koira, mikä se olisi?
Kyllä se varmaan hevonen olisi. Haluaisin myös lampaita ja akvaarion, mutta ne eivät taida istua "harrastuskaverin" määritelmään?

11. Kuinka monta kertaa päivän aikana joudut palauttamaan ajatuksesi rekuistasi siihen hemmetin duuniin jolla ansaitaan leipä pöytään?
Liian monta. Joskus on jopa päiviä, että en saa siirrettyä ajatuksia tessuista kouluhommiin lainkaan. Eilen oli sellainen päivä. Ja tänään. Mutta lupaan, että huomenna ei ole!

Haluan haastaa seuraavaksi Heidin ja Sirkun. Heille tässä alla 11 uutta kysymystä, joihin heidän tulee vastata omaan blogiinsa. Tämän jälkeen he valitsevat uudet haastateltavat ja linkittävät heidät postaukseensa, ja keksivät heille myös uudet kysymykset. Henkilöä joka haasteen on heittänyt, he eivät saa kuitenkaan haastaa!
Ja ne kysymykset:
1. Miten kehittäisit oman rotusi jalostusta, jos saisit päättää siitä aivan yksin?
2. Miten monta koiranpantaa kotoasi löytyy?
3. Ketä agilityohjaajaa ihailet eniten? Miksi?
4. Jos koirasi olisi ihminen, miten se käyttäytyisi kaupan kassajonossa kun vanhempi täti-ihminen kiilaisi kärryineen sen eteen?
5. Mikä on mielestäsi tärkein harrastuskoiran ominaisuus? Miksi?
6. Millaisia makupaloja käytät palkkaamisessa?
7. Mikä on saanut sinut valitsemaan juuri ne rodut, joita kotoasi löytyy?
8. Minkä ominaisuuden voisit koirastasi antaa pois ja minkä haluaisit tilalle?
9. Mitä samaa löytyy koiristasi ja sinusta?
10. Jos ottaisit jonkun muun rotuisen koiran kuin kotoasi nyt löytyy, mikä se olisi? Ja miksi?
11. Mitkä ovat koirasi parhaat ominaisuudet?